Hypätään heti ensimmäisen postauksen jälkeen vakavimpiin asioihin eli Elvin kutinoihin. Ajattelin, että pitääkö ensin kirjoittaa jotain kevyempää aihetta, mutta kirjoitetaan nyt asioista, mitkä ovat eniten mielenpäällä. Kirjoitellaan muita juttuja sitten vaikka seuraavaksi. Nyt haluan kuitenkin ensin muistuttaa, että en ole lääkäri vaan kirjoitan nyt oman koirani pohjalta ajatuksia ja asioita, joita olen oppinut matkan varrella. Jos koirallasi on oireita kutinaoireita, suosittelen vahvasti siirtymään lääkärin puoleen asiassa. Ja mainittakoon vielä, että kannattaa valita lääkäri, joka on erikoistunut koirien ihosairauksiin.
Elvi on tätä kirjoittaessa 16 kuukautta ja oireet alkoivat lähes tarkkaan Elvin ollessa kuusi kuukautta. Oireet alkoivat aika salakavalasti niin, että ihmettelin asiaa välillä, mutta oireet eivät olleet niin vahvoja, että olisin huolestunut. Ajattelin myös, että koska elettiin talviaikaa, pakkanen olisi kuivattanut ihoa ja tämä aiheuttaisi kutinaa Elvillä. Samoihin aikoihin Elvin kummatkin korvalehdet lohkesivat ja meillä alkoi viiden kuukauden korvien teippausrumba. Tämänkään takia en lääkäriin mennyt, koska vaiva on hyvin yleinen rhodesiankoirilla. Vanhemmallakin koiralla on lohjennut korva pentuaikana, mutta sen jälkeen ei mitään oireita ole ollut. Elvillähän on ollut myös mahan kanssa vähän jatkuvasti haastetta ja raakaruualla ja sopivilla lisäravinteilla on nyt viimein saatu vatsa todella hyvään kuntoon. Palaan ruokavalioon myöhemmin, mutta itse epäilen, että vatsan oireilulla ja kutinalla voisi olla jokin yhteys. Tästä ei tietenkään ole mitään tieteellistä näyttöä, mutta olen ymmärtänyt, että usein suoliston hyvinvoinnilla on iso merkitys ihon hyvinvointiin.
Ensimmäisinä kutinaoireina oli ihan vain satunnainen rapsuttelu, joka kuitenkin oli sen verran tiuhaa, että siihen kiinnitti huomiota. Raapimista ei kuitenkaan tapahtunut niin paljon, että olisi alkanut ajatella, että kyseessä olisi jokin sairaus. Iho ei mennyt rikki eikä Elvi rapsutellut aina samasta paikkaa. Tein jo tuolloin etätöitä eli näin Elvin oikeastaan koko ajan. Maaliskuun tienoilla Elvillä alkoikin ensimmäiset juoksut, jotka kestivät peräti neljä viikkoa. Tänä aikana kutinat alkoivat tasaisesti lisääntyä ja loppua kohden ne alkoivat jo vaivata niin paljon, että päätin varata lääkäriajan. Tässä kohtaa myös Elvin kasvot alkoivat kutista ja Elvi hinkkasi kasvojaan usein esimerkiksi mattoon. Eniten kutinaa ja punoitusta näkyi huulissa ja leuassa. Näiden kutinaoireiden lisäksi korvat alkoivat punoittaa ja olla täynnä hiivaa. Elvihän oikeastaan haisikin hiivalle ja tämän hajun oppii tunnistamaan, kun tarpeeksi kauan elelee kutinakoiran kanssa.
Hieman ennen lääkärikäyntiä Elville tehtiin myös raakaruokavalio ja kävin ostamassa erillisen pienen pakkasen raakaruuille. Itsellä ei ollut osaamista tehdä ruokavaliota, joten hankin ammattilaisen tekemän ruokavalion. Elvi oli kuitenkin vielä 8 kuukauden ikäisenä kasvuiässä oleva koira, jonka kanssa harrastin jo tavoitteellisesti. Tämän takia en halunnut ottaa mitään riskejä ruokavalion suhteen. Ruokavalio alkoi auttaa heti vatsan toimintaan ja suoliston toiminta muuttui normaaliksi, Elvi ei myöskään enää haissut jatkuvasti. Ihoon ruokavalio ei luonnollisesti näin nopeasti voinutkaan vaikuttaa ja on hyvä muistaa, että jos ruokavalio auttaakin iho-oireisiin, voi se viedä muutaman kuukaudenkin. Jos itse kaipaat apua koiran ruokavaliossa, suosittelen katsomaan esimerkiksi täältä ravintoneuvojan, johon ottaa yhteyttä:https://www.luonnollinenruokinta.fi/ravintoneuvonta .
Toukokuussa lääkärissä sitten todettiin, että ihossa ja korvissa on paljon hiivaa ja niinpä lääkkeeksi saatiin kortisonia, korvan huuhteluaineen ja pesuaineen, jolla ihoa pestäisiin pari kertaa viikossa. Tällä lääkärikäynnillä saatiin myös ensimmäinen cytopoint- pistos, joka auttoi parin tunnin sisään oireisiin. Olin ihan todella huojentunut asiasta, koska jo tässä vaiheessa elämä kutisevan koiran kanssa alkoi olla itselle melko raskasta. Lähinnä raskasta oli se, kun ei oikein tiennyt miten koiraa voisi auttaa tai mikä olisi tulevaisuus, löytyisikö kutinoiden aiheuttajaan syytä. Myös korvien aukeamiseen saatiin lääke, joka onneksi auttoi myös ihan parissa päivässä. Pystyin ottamaan teipit korvista pois.
Oireettomana mentiin peräti 1,5 kk ja ajattelinkin, että ihanaa, että kutinaa ei enää ole. No sitten heinäkuussa kutinat alkoivat valitettavasti palailla ja Elville annettiin uusi cytopoint- pistos virallisten olkakuvien yhteydessä. Tässä kohtaa pistos ei enää auttanutkaan niin nopeasti ja helpotus tuli vasta seuraavana päivänä. Epäilin myös, että se ei tällä kertaa vienytkään ihan kaikkia oireita. Lääkäri antoi samalla käynnillä minulle kortisonisuihkeelle reseptin, jotta pystyn jatkossakin suihkuttamaan ensiapuna lääkettä pahimmille alueille. Mentiin pari viikkoa eteenpäin ja oireet alkoivat palailla vahvemmin takaisin. Tällä kertaa myös silmien iho alkoi kutista ja punoittaa ja soitin eläinlääkärille. Siellä ehdotettiin vielä cytopoint- pistosta, mutta kyseisellä eläinlääkärillä se oli tilaustuote ja samalla kertaa tilattiin kaksi pistosta, jotta seuraava pistos olisi valmiina odottamassa. En vielä tässä kohtaa ottanut yhteyttä uudestaan ihosairauksiin perehtyneeseen eläinlääkäriin vaan ajattelin vielä odottaa nämä kaksi cytopoint- pistosta samalla toivoen, että ehkä ruokavalio voisi vielä auttaa.
Viimeisen cytopoint- pistoksen aikaan Elvillä alkoi toiset juoksut ja oireet pahenivat selvästi pistoksesta huolimatta. Tässä kohtaa päätin soittaa ihosairauksiin erikoistuneelle lääkärille Tampereelle ja sain ajan 1,5 kuukauden päähän soitosta. Tämä kertoo ehkä sen, kuinka paljon iho-oireista kärsiviä koiria todellisuudessa on. Elvillä tilanne pysyi suht stabiilina ensimmäisen kuukauden, eikä oireet räjähtäneet ihan mahdottomaksi. Pystyimme treenata ja elellä suht normaalia elämää kortisonisuihkeen avulla. Viikoittain toki pesin tassuja, jottei kutinat ja hiivat räjähtäisi käsiin. Tässä kohtaa alkoi kelit olla todella märkiä ja jokainen ulkoilureissu vaati tassujen tarkan kuivauksen, jottei kosteus jäisi muhimaan tassuihin. Elvillä on todella paksut anturat ja tassun pohjissa on syvät onkalot mihin kosteus ja lika jää helposti ilman perusteellista kuivausta.
Noin kaksi viikkoa ennen lääkäriä aloin huomata, että kutinat alkoivat vaikuttaa Elvin mielentilaan. Vaikka Elvi ei isosti raapinut kroppaansa, se ei pystynyt treeneissä enää keskittyä. Yksittäiset helpot tehtävät sen oli helppo suorittaa, mutta heti kun agilityradassa oli enemmän tehtävää, pakka levisi. Elvi myös tajusin jossain kohtaa, että pyörimällä agilityputken sisällä, se pystyi helpottamaan omaa kutinaa. Näinpä ratatreenit jätettiin ja tehtiin vain yksittäisiä treenejä, missä se pystyi keskittyä vain yhteen asiaan. Myös esimerkiksi hoopers oli sellainen laji, mikä onnistui, koska tehtävät eivät ole vielä liian vaikeita. Moni voi ihmetellä miksi treenasin kutisevalla koiralla. Vaikka koira kutiseekin, ei se poista sitä faktaa, että nuori aktiivinen koira vaatii puuhaa aivoille ja kropalle. Myös esimerkiksi metsälenkit, joissa se haisteli ja tonki maata kuonollaan, ärsytti jo valmiiksi ärtynyttä ihoa. Niinpä helpointa oli käydä väsyttämässä mieltä treeneissä lenkkien lisäksi. Viimeiset kaksi viikkoa ennen lääkäriä oli silkkaa helvettiä ja toivon todella, ettei kutinat äidy enää ikinä näin pahoiksi. Onneksi viikko ennen lääkäriä Elvi pääsi juoksemaan kaverin kanssa koirametsään ja kutinaoireilut unohtuivat hetkeksi.
No viimein koitti lääkärireissu ja lähdettiin ajamaan Tampereelle. Ajat olivat reippaasti myöhässä, mikä on ilmeisesti hyvin yleistä. Onneksi saatiin oma huone, missä istuttiin odottelemassa. Elvi on suht lunki kaveri ja ottikin pienet torkut odotellessa. Viimein lääkäri tuli ja alkuun käytiin haastattelun keinoin läpi, milloin oireet ovat alkaneet ja miten oireita on hoidettu. Kerroin ruokavaliosta ja siitä, kuinka se on normalisoinut vatsan toiminnan. Keskustelimme yhdessä, minkä linjan otamme. Nyt päätettiin ottaa ensin linjaksi löytää sopiva atopialääke eli ensiolettamus on, että Elvillä on atopia. Tämä ei siis sulje pois sitä, että Elvillä voi olla myös jokin allergia tai kumpikin; atopia sekä allergia. Tilannetta lähdetään nyt kuitenkin selvittämään olettamuksilla, joiden avulla toivottavasti päästään lopputulokseen. En halunnut itse lähteä eliminaatioon juuri kun suolisto ja vatsa on saatu toimimaan tällä ruualla hyvin. Elvistä otettiin ihonäytteet lähes joka paikasta, missä kutinaa esiintyy ja lisäksi tassuista otettiin karvanäytteet. Jonkin aikaa saatiin odotella tuloksia, kunnes lääkäri tuli takaisin huoneeseen. Lääkäri totesi heti, että ei edes ala luetella mitä kaikkea löytyi, koska kuhinaa ihossa oli. Nyt siis ensimmäisenä tehtävänä on hoitaa iholla olevat tulehdukset pois, jonka jälkeen aletaan kokeilla atopialääkettä. Laajat tulehdukset eivät varsinaisesti yllättänyt, koska niitä keräiltiin se 1,5 kuukautta. Edelleen ihmettelen, miksi Elvi ei juurikaan raapinut ihoa eikä ihoon tullut mitään paljaita läikkiä, mitä aiemmin oli tullut. Hieman epäilen, että kutina oli mennyt jo sille asteelle, ettei se varsinaisesti enää ollut kutinaa. Saatiin mukaan ja reseptille kuutta erilaista linimenttiä ja lääkettä. Osa laitetaan iholle ja osa otetaan suun kautta ja muun muassa saatiin kolmas uusi saippua kaappiin. Myönnettäköön, että puolen vuoden stressi purkautui automatkalla ja tuli hetkellinen romahdus. Mutta sitten taas totesin, että ei se auta, tie on todennäköisesti pitkä, mutta eiköhän nyt olla sillä tiellä, että löydetään Elville helpotus oloon ja saadaan ”pienen” koiran elämästä hieman helpompaa.
Lääkäri selitti minulle, että cytopoint harvoin auttaa atoopikoilla ja kuvauksen perusteella on todennäköistä, että kyseessä on atopia. Tätä ei tietenkään voida vielä varmaksi sanoa, mutta tämä on vahva epäilys. Kuten aiemmin totesin, tämä ei silti poista sitä, että mukana voi myös olla allergiaa. Lääkäri kertoi myös, että korvan tulehdukset ovat aina oire jostain eikä ole olemassa vain korvatulehdusta. Korva on myös ihoa ja korvan tulehdukset kielivät siitä, että jokin aiheuttaa korvatulehduksen. Tämä on asia, mikä on ehkä hyvä pitää mielessä, jos koiralla on usein korvatulehduksia. Hän myös totesi, että pääsääntöisesti kaikille koirille löydetään ratkaisu, jonka avulla pystytään elämään normaalia elämää.
Uskoisin, että jos et itse ole elänyt atopian kanssa tai sinulle ei ole atooppista koiraa tai vaikka lasta, on vaikea ymmärtää minkä asian kanssa tässä painitaan. Minulla on ”onneksi” itsellä ollut atopia, joten tiesin, miltä se pahimmillaan voi tuntua. Oma atopia oireili silmissä ja suun alueella. Pahimmillaan kutina muuttui enemmänkin kivuksi, jonka takia itse en pystynyt edes nukkua. Yhdessä vaiheessa en pystynyt kunnolla syömään, koska ruoka aiheutti kipua huulissa. En pystynyt urheilla, koska hikoaminen pahensi silmien kutinaa. Totesinkin välillä ystäville, että tekisi mieli repiä naama kokonaan irti. Tämä ehkä avaa hiukan sitä millaista atopia voi olla. Lääkärissä minulle työnnettiin ne rasvaisimmat rasvat, vaikka ne olivat ne pahimmat mitä omalle atooppiselle iholle voidaan laittaa. Vaadin erikseen kaikista miedoimmat rasvat, jottei kutinat pahenisi. Itse en suostunut käyttämään kortisonivoiteita, koska se aiheutti usein kierteen. Ja jälleen painotan, en ole lääkäri vaan ihan pelkästään kokemusasiantuntija omalla kohdalla. Itse en rehellisesti edes tiedä miksi atopiaoireiluni yhtäkkiä katosi. Nyt olen ollut oireeton yli viisi vuotta.
Toivon, että kasvattajat kiinnittävät huomiota korvatulehduksiin ja epämääräisiin iho-oireiluihin, kun suunnittelevat pentueita. En usko, että kukaan tahallaan Suomessa tekee atooppisia koiria, mutta toivon, että asiaan perehdytään ja siitä puhutaan avoimesti. Ihmisillä ei ehkä ole hyvää tuntemusta siitä millä lailla atopiat ja allergiat voivat oireilla. Eikä kaikkia oireita välttämättä osata edes huomata, jos ei ole tietämystä. Atopian syntyä ei käsittääkseni vielä ihan täysin tunneta, mutta perinnöllisyydellä uskotaan olevan oma osansa. Elvin vanhemmilla ei ole ollut iho-oireiluja, joten tässä kohtaa ei voi oikein todeta kuin, että kyseessä on vain todella huono tuuri. Enkä siis millään tavalla syytä ketään tässä asiassa. Rhodesiankoirilla ja muillakin roduilla alkaa kutenkin iho-ongelmia olla aika paljon ja toivonkin, että myös kasvattajat puhuvat näistä asioista enemmän. Kutinat ja jatkuvat korvatulehdukset nimittäin vaikuttavat hyvin paljon elämänlaatuun niin koiralla kuin omistajallakin. Itse koen, että haluan aiheesta kirjoittaa, jos vaikka meidän matkastamme on jollekulle muulle hyötyä.
Elvin kutinamatkan ensimmäinen osa muodostui aika pitkäksi, joten lupaan tiivistää seuraaville kerroille. Kirjoitan jatkossa aina uusista käänteistä asian tiimoilta blogiini ja seuraavan kerran olemme menossa eläinlääkärille kontrolliin hieman vajaan kolmen viikon päästä. Osa 2 aiheeseen liittyen julkaistaan siis toivottavasti silloin.
Kiitos jos jaksoit lukea postauksen loppuun saakka!
Kuvassa Elvi on noin 11 kuukautta. Kuvan on ottanut IDA Photos