Ensimmäinen postaus… Talvi alkaa lähestyä ja tässä se nyt on, ensimmäinen postaus. Minulla ei ole mitään kokemusta kotisivujen rakentamisesta, joten tässä opiskellaan koko ajan matkan varrella lisää. Harvemmin tapana on ollut tehdä asioita helpomman kautta tai sitä suorinta reittiä, joten lähdin rakentamaan sivuja ihan alusta saakka. Onneksi nykyään on aika paljon erilaisia apuohjelmia, millä pääsee kivasti liikkeelle.
Ajattelin ensimmäiseksi kertoa hiukan taustaa meidän pienestä tiimistämme. Asustelen kahden rhodesiankoirani kanssa rivitalossa lähellä Hämeenlinnaa. Vapaa-aika oikeastaan menee tällä hetkellä koiraharrastusten parissa monella eri tapaa. Jos en itse harrasta koirieni kanssa jotain, niin sitten olen kouluttamassa tai tekemässä jotain yhdistyshommia. Olen löytänyt harrastuksen, josta nautin ja, jonka parissa on helppo unohtaa kaikki muu. Tämä on vastapainoa työlleni, joka ei varsinaisesti anna tilaa luovuudelle, koska se pohjautuu säännöille ja laeille. Tämän takia haluan myös aloittaa blogin, jonka avulla voin tuoda esille omaa luovuuttani.
Ensimmäinen rhodesiankoirani täytti elokuussa jo 10- vuotta. Tätä on vaikea ymmärtää, koska mieli tällä tytöllä on edelleen kuin pennun. Kuitenkin kroppa ja harmaantunut naama muistuttaa, että kyseessä on jo melko iäkäs rodun edustaja. Toivottavasti meillä on kuitenkin vielä hyviä vuosia yhdessä. Kerttu on ensimmäinen oma koirani ja toista samanlaista tuskin tulee. Kerttu on koira, jonka avulla löysin koiraurheilun ja paljon uusia ystäviä. Kerttu on ollut koko elämänsä todella terve eikä juurikaan ole tarvinnut käydä eläinlääkärissä. Kertun kanssa on pääosin harrastettu vain huvinvuoksi eikä niin mitkään tavoitteet mielessä. Vaikka pehmeys on tuonut paljon haasteita 10- vuoden aikana, en vaihtaisi tätä minirhodea mihinkään.
Elvi on nyt tätä kirjoittaessa vuoden ja 4 kuukautta. Elvin kanssa pääsin aloittamaan vahvemmin koiraurheilua ja oppimaan lisää koiran fysiikasta ja vireestä. Luonteeltaan hän on aivan erilainen kuin Kerttu ja ottikin aika pitkään, että pystyin luoda yhteyden tähän koiraan. Näkisin, että aktiivisesta harrastamisesta on ollut paljon apua yhteyden luomiseen. Meidän elämäämme varjostaa tällä hetkellä kuitenkin Elvin iho-ongelmat ja niistä tulen kirjoittamaan jossain vaiheessa lisää. Onneksi kutinat ovat tällä hetkellä aika minimissä eikä häiritse liikaa elämää. Kuitenkin takaraivossa kolkuttaa koko ajan, milloin ne alkavat taas vahvemmin. Iho-ongelmaisen koiran kanssa eläminen on aika raskasta silloin, kun ei vielä ole löytynyt pysyvää ratkaisua oireiden helpottamiseen. Elvi on kuitenkin tosi innokas harrastamaan ja toivon, että päästään joskus kisaamaan agilityssa, hoopersissa ja canicrossissa. Pohjimmiltaan Elvikin on aika mamman tyttö ja onkin käytännössä aina vieressäni.
Blogini nimi perustuu yhteen suosikkimusikaalikappaleeni sanoihin ja samalla se aika hyvin kiteyttää minun persoonaani. Minulla on koko ajan paljon suunnitelmia ja unelmia ja välillä niiden määrä aiheuttaa sen, että en tiedä mistä lähteä liikkeelle. Suunnitelmat saattavat myös aika nopeasti muuttua, joten sen takia isoja juttuja saatan miettiä aika kauankin ennen kuin lähden niitä toteuttamaan. Mutta näin saatiin yksi unelma toteen eli blogin käynnistäminen… Siitähän ei välttämättä ole pitkä matka siihen, että löydän meille oman pienen omakotitalon, josta olen unelmoinut lähes koko elämäni.
Toivottavasti viihdyt blogini parissa ja tässä vielä kappale kuunneltavaksi, josta blogini nimi sai inspiraatiota
Postauksen kuvan on ottanut Idaphotos
Ihanaa syksyä kaikille!